198 Miksi vieläkin torjuisit rakkauteni

1. Miksi vieläkin torjuisit rakkauteni? / Jo tähtesi henkeni annoin. / Veren vuodatin vuoksesi kuollessani / ja kuormasi painavan kannoin. / Kun orjuutes näin tulin orjaksi myös, / ja ristille löi minut hirveät työs. / Nyt ruumiini haavoja katso!

2. Minä kylmää ja hellettä kärsiä sain, / ja sieluni vaivassa valvoi. / Minä iskuja sain, mutta vaikenin vain, / ja ahdistus mieltäni kalvoi. / Minä itseäni ole säälinyt en, / sua sääli mun sieluni murheellinen, / kun perjantain pitkän mä kärsin.

3. Mitä kaikesta työstäni palkaksi sain, / ja milloinka vaivani maksoit? / Minä luokseni kutsuin, sä estelit vain / ja viivyttelit, minkä jaksoit. / Niin on kuoresi kuin kivi särkymätön, / on mielesi kylmä ja kiittämätön / ja turhia juonia täynnä.

4. Minä hellästi vieläkin houkuttelen / ja ääneni muuttua annan. / Paimenäänellä kutsun ja suostuttelen, / jos löydän, niin kotiini kannan. / Minä sieluasi suren katkerasti. / Niin äitikin kyyneliin ratkeavi, / kun lapsensa kuolemaa itkee.

5. Siksi, syntinen, heitä jo harhailusi, / saat saapua sellaisenasi. / Minä taakkasi pois otan harteiltasi, / saat omaksi omistamani. / Minuun turvata voit, olen uskollinen. / Pian aika on loppunut etsimisen. / Jo itsesi minulle anna!

6. Jeesus, annan nyt sinulle sydämeni, / jo tahtoisin syliisi jäädä. / Sinun Henkesi johtakoon elämääni, / muut valtiaat luotani häädä. / Anna kuunnella, Rakkaani, ääntäsi vain, / kun ristisi ansion lahjaksi sain. / Vie taivaiseen hääjuhlaan kerran.

Melodia:: Erkki Näreharju 1974
Teksti:: Anders Carl Rutström 1776
Uudistaja:: Mikko Himanka ja Lauri Thurén
Siionin kanteleeseen tulovuosi:: 1999