135 On autio ja tyhjä maa

1. On autio ja tyhjä maa. / Jumalan Henki vettä liikuttaa. / Yö yllä suuren syvyyden, / kun Luoja kutsuu valkeuden. / Se hyvää on.

2. Noin taivaan kansi kaareutuu, / sen alla maasta meri erottuu. / Käy vehreäksi kuiva maa, / puu siemenestään kasvun saa. / Se hyvää on.

3. Kuu kirkas yötä valaisee, / auringon loiste päivää hallitsee. / Maa, meri täynnä luotujaan. / Nyt, lintu, lentoon korkeaan! / Se hyvää on.

4. Saa kruunun Luojan kaltaisen / nyt luomakunta: tehdään ihminen. / Ja Jumala on siunaava / sen kaiken käyden lepoonsa. / Se pyhää on.

5. Jo illan viileys laskeutuu, / Jumala kulkee, luotu kauhistuu. / Sai käärme saaliin: ihminen / on syönyt puusta hyvyyden / ja pahuuden.

6. Jää paratiisi. Tuomitaan / elävät kaikki kerran kuolemaan. / Kuitenkaan Luojan armahdus / ei viivy. Suurin rakkaus / niin syvä on.

7. Saa kautta yhden ihmisen / langennut nähdä uuden luomisen. / Taas paratiisin loistoa / voi Jeesuksessa katsella. / Se hyvää on.