Evankeliumi häpeäkulttuurin kasvateille

Muslimi katselee maailmaa häpeäkulttuurin lähtökohdista. Lähtökohtien ymmärtäminen avaa evankeliumin helpommin kulttuurin kasvatille ja kasvattaa myös länsimaalaisen lukijan ymmärrystä.

Antropologi Eugene Nida on esittänyt, että maailmassa voidaan nähdä kolme kulttuurista peruselementtiä: läntistä kulttuuria ohjaa syyllisyys, Etelä-Amerikan ja Afrikan kulttuureita pelko ja Aasiaa ja Lähi-itää häpeä, jonka vastaparina on kunnia. Kaikki nuo tunteet ovat tuttuja kaikissa kulttuureissa, mutta toisissa ne hallitsevat laajemmin ihmisten käyttäytymistä kuin toisissa.

Pitkään lähetystyössä ja kansainvälisessä seurakuntatyössä työskennellyt Timo Keskitalo toteaa, että Raamattu on kirjoitettu eurooppalaisen, afrikkalaisen ja Lähi-Idän kulttuurien risteyskohdassa ja kaikki nämä kolme lähestymistapaa näkyvät myös Raamatun lehdillä. Tällä hetkellä Patmos Lähetyssäätiön lähettinä Suomessa työskentelevä Keskitalo luennoi Karkussa Raamattu- ja lähetysteologisilla päivillä evankeliumista häpeän kulttuurissa.

– Kunnian ja häpeän kulttuuri toimii yhteisöissä. Kunniaa on vakiomäärä ja kaikki ihmiset kilpailevat niistä kunnian ”palikoista”. Jos joku tekee häpeällisen asian, hänen palikkamääränsä vähenee mutta toisella se lisääntyy automaattisesti, koska yhteisössä on vakiomäärä kunniaa, Keskitalo avaa kulttuuria.

Hän listaa häpeäkulttuurin avainsanoja: häpeä, kunnia, maine, kasvot, peittäminen, yhteisö, patriarkka, vieraanvaraisuus, kunniamurha ja verikosto. Yksilökeskeisessä länsimaisessa kulttuurissa voi olla vaikea ymmärtää, että kunnia on hyvin sidoksissa yhteisöön: kunniaa peritään edellisiltä sukupolvilta, perheenjäsenen kunnia vaikuttaa koko perheen kunniaan.

Kunniamurha ja evankeliumi

Länsimaalaisen on vaikea ymmärtää kunniamurhia. Niidenkin kautta on kuitenkin mahdollista avata evankeliumia häpeäkulttuurin ihmiselle. Häpeäkulttuurissa ratkaisu häpeään on sen pois pyyhkiminen ja peittäminen, pahimmissa tapauksissa siis häpeää tuottaneen murhaaminen. Jos lapsi elää häpeällisesti, kulttuuriyhteisön myötätunto on häpäistyn isän puolella. Keskitalo tarttuu tähän, kun hän julistaa evankeliumia:

– Ajattele, olet kuin isänsä häpäissyt lapsi. Olet häpäissyt Jumalan elämälläsi, kun olet tehnyt vääriä asioita elämässäsi, hän kuvaa.

Keskitalo toteaa, että Jumala päätti hoitaa ongelman vähän kuten isä, joka lähettää pojan surmaamaan perheen häpäisseen sisaruksensa: Jumala lähetti ainoan poikansa maailmaan siksi, että ihmiset ovat häpäisseet maailman.

– Mutta Jeesus ei tullut tappamaan meitä, tämä on se yllätys. Päinvastoin. Hän tuli ottamaan aiheuttamamme häpeän päällensä. Hän maksaa ja kantaa häpeän meidän puolestamme.

Keskitalo nostaa esiin viidennen Mooseksen kirjan luvun 21, jossa ohjeistetaan vanhempia viemään uppiniskainen poika kivitettäväksi.

– Kaamea kohta Raamatussa, eikö? Mutta rimmaa aika hyvin kunniamurhan ideologian kanssa. Me löydämme Raamatusta kunniamurhan, Keskitalo miettii.

Heti seuraavissa jakeissa sanotaan, että jos rikoksiin syyllinen surmataan ripustamalla paaluun, hänet on haudattava samana päivänä, ”sillä puuhun ripustettu on Jumalan kiroama”.

– Galatalaiskirje soveltaa tämän Jeesukseen. Jeesus kantaa uppiniskaisen pojan kirouksen puuhun ripustettuna, Keskitalo toteaa ja viittaa kolmannen luvun jakeeseen kolmetoista: ”Kristus on lunastanut meidät vapaiksi lain kirouksesta tulemalla itse kirotuksi meidän sijastamme, niin kuin on kirjoitettu: ’Kirottu on jokainen, joka on ripustettu paaluun.’”

– Näin meille avautuu kunniamurhan jakeiden kautta Jeesuksen ristintyö.

Täydentäviä näkökulmia

Maailmalla on herännyt paikoin vahvaakin kritiikkiä Raamatun lukemisesta Nidan esittämien kulttuurierojen viitekehyksistä.

– On olemassa vaara, että innostutaan liikaa jostain uudesta ideasta, tässä tapauksessa siitä, että Raamattuun on löytynyt häpeän näkökulma. Vaarana on, että unohdetaan vanhurskauttamisoppi, mutta häpeän näkökulman ei pitäisi olla uhka vanhurskauttamisopille, vaan täydentävä näkökulma, Keskitalo sanoo.

Hän varoittaa äärimmäisyyksiin menemisestä, mutta kysyy, onko meidän kulttuurissamme menty jo äärimmäisyyksiin syyllisyyden suhteen. Hän kaipaa tasapainottavaa ja kokonaisempaa näkökulmaa asiaan.

Keskitalo näkee, että muslimin kanssa uskosta keskustellessa on hyötyä, jos osaa ymmärtää, millaisista kulttuurisista lähtökohdista tämä tulee. Itselleen ei kuitenkaan pidä asettaa kynnyksiä.

– Ei tarvitse suorittaa mitään ihmeellistä kurssia ennen kuin jutellaan muslimin kanssa uskonasioista. Muslimit ovat virittäytyneet valmiiksi uskonnolliselle taajuudelle, voidaan suoraan mennä hengelliseen keskusteluun ja puhumaan Jumalasta, Keskitalo rohkaisee. ^

Teksti julkaistu Sanansaattajassa 18/18.