”Varhaisnuorena opittu kantaa elämässä”

Vuokko Jurvakainen, 26, on juuri aloittanut työt 3.-luokan opettajana Tampereen Kissanmaan koulussa. Työ lasten parissa on hänelle tärkeää: viime keväänä hän alkoi pitää varhaisnuorille suunnattuja messujatkoja Tampereen Luther-talolla. 

Mistä messujatkoissa on kyse?
– Parin tunnin mittaisia jatkoja on kerran kuussa. Olisi ihana järjestää niitä useammin, mutta tällä hetkellä resurssit eivät riitä. Messun jälkeen syödään, tarjolla on ollut esimerkiksi pitsaa tai jotain muuta suolaista herkkua, sitten on opetusosuus ja toimintaosuus. Opetusosuus on hyvin opetuspainotteinen, syksyllä on tarkoitus käydä läpi 10 käskyä. Toimintaosuudessa on esimerkiksi tehty laskiaispullia ja pelattu biljardia.

Mistä jatkot lähtivät liikkeelle?
– Olen käynyt varhaisnuorten toiminnassa lapsena. Se oli oman uskonelämän kannalta tärkeää. Kävin kyllä lapsena paljon pyhäkoulussa ja olen uskovasta perheestä. Koen kuitenkin, että 10–14-vuotiaana uskonelämäni sai pohjaa, opin tuntemaan Jeesuksen paremmin ja lukemaan Raamattua. Se, mitä opin varhaisnuorena, kantaa edelleen elämässä.

Ajatus messujatkoista oli mielessä pitkään ennen viime kevättä, mutta minulla oli muita vastuutehtäviä seurakunnassa. Tiesin, että valmistun keväällä ja alan tehdä töitä, ja olen kuullut, että ensimmäinen työvuosi on aika rankka. Ajattelin, että jos haluan ikinä näitä pistää pystyyn, se täytyy tehdä nyt.

Mikä merkitys varhaisnuorten toiminnalla on?
– Monta monta vuotta sitten kuulin, että ihminen tekee elämänsä arvopohjaan liittyviä ratkaisuja jo selkeästi ennen rippikouluikää. Pyhäkoulusta riparille on pitkä matka, opetuksen taso on todella erilaista niiden välissä. Olen kuullut tutuilta huolta siitä, kun lapsi ei haluakaan tulla mukaan seurakuntaan. Olisi ihanaa, jos varhaisnuoretkin kokisivat toiminnan hyödylliseksi ja haluaisivat tulla mukaan. Lastentoimintaan kannattaa panostaa.

Mitä resursseja jatkojen järjestäminen vaatii?
– Ajan ja paikan. Meillä on iso tiimi tekemässä ja vastuita on helppo jakaa, mutta yksinkin voi pyörittää. Monista paikoista löytyy materiaaleja, joihin voi tukeutua. Luther-talo on kustantanut syötävät – seurakunnan toimintaan osallistumisen pitäisi olla kaikille mahdollista ja matalan kynnyksen juttu.

Mitä ajatuksia sinulla on messujatkojen tulevaisuudesta?
– Olemme ajatelleet laajentaa ikähaitaria hieman alemmas, sillä seurakunnassamme käy paljon 9–10-vuotiaita. Toivon, että toiminta rutinoituisi. Olisi ihanaa, jos monet lapset pääsisivät joka kerta, tutustuisivat toisiinsa ja löytäisivät uskovaa vertaisryhmää.

Teksti julkaistu Sanansaattajassa 17/18.