Ristin haaste ja lohtu

Kristilliseen uskoon kuuluu inhorealistinen käsitys maailman väkivaltaisuudesta. Kirkon katolla ylväästi kohoava risti on häpeällinen kidutuspuu. Kaulassa killuva krusifiksi kuvaa rääkättyä, hylättyä, kituvaa miestä. Jo julistustyönsä aikana Jeesus toimi monenlaisten uhkien ympäröimänä. Siitä huolimatta Hän kehotti kääntämään toisenkin posken, rakastamaan vihamiehiä ja siunaamaan niitä, jotka kiroavat.

Jeesuksen opetukset ovat kova pala purtavaksi. Venäläinen kirjailija Leo Tolstoi päätti kuitenkin ottaa ne kirjaimellisesti. Hän oli kreivi, mutta luopui omaisuudestaan ja työskenteli pelloilla yhdessä talonpoikien kanssa. Tolstoilaisuudeksi nimetty aate korosti yksinkertaisia elämäntapoja, väkivallattomuutta ja lähimmäisenrakkautta. Vuorisaarnassa Tolstoi näki ”ei vain abstraktisia, kauniita ajatuksia, ja suurimmaksi osaksi liioiteltuja ja mahdottomia vaatimuksia, vaan yksinkertaisia, selkeitä ja käytännössä toteutettavia käskyjä”.

Tolstoi oli kirjeenvaihdossa intialaisen Mohandas Gandhin kanssa ja vaikutti suuresti tämän ajatteluun. Gandhin johdolla Intia saavutti väkivallattoman vastarinnan kautta itsenäisyyden Iso-Britannian siirtomaaherruudesta. Gandhi puolestaan inspiroi baptistipastori Martin Luther Kingiä, jonka väkivallaton taistelu mustien kansalaisoikeuksista tuotti hedelmää 1960-luvun Yhdysvalloissa.

Saksalaisen teologin Dietrich Bonhoefferin elämässä vaellus väkivallattomuuden ihanteen ja maailman väkivaltaisuuden ristipaineessa ruumiillistui toisella tavalla kuin Tolstoilla, Gandhilla ja Kingillä. Bonhoeffer toimi natseja vastaan suunnatussa vastarintaliikkeessä. Liikkeen suunnitelma Adolf Hitlerin salamurhaamiseksi epäonnistui ja Bonhoeffer vangittiin. Lopulta hänet teloitettiin keskitysleirillä.

Tapausten vertailu osoittaa, miten haastavasta asiasta Vuorisaarnan opetuksissa on kyse. Ehkä Jeesuksen sanat pitäisi ottaa kirjaimellisesti useamminkin? Ehkä niitä ei voi aina ottaa kirjaimellisesti? Ehkä ihanteista on joskus luovuttava omantunnon vaatimuksesta? Ehkä joskus kädet on liattava suuremman pahan estämiseksi?

Joka tapauksessa Leo Tolstoin tulkinta, jonka mukaan Vuorisaarnan oppeja noudattamalla saavutettaisiin ”kuin itsestään” Jumalan valtakunta maan päälle, ei istu saumattomasti perinteiseen kristilliseen käsitykseen. Jumalan valtakunta ei ole inhimillisen ja yhteiskunnallisen kehityksen päätepiste vaan Jumalan totaalinen puuttuminen historian kulkuun. Siksi puhutaan uudesta taivaasta ja uudesta maasta.

On lohdullista muistaa, ettei väkivallattomuutta saarnaava ja ristillä maailman tähden kärsivä Kristus ole vain ankara esikuva. Hirvittävästä häväistyksen välineestä on kuoriutunut armon ja rakkauden tunnus väkivaltaisen maailman kauhujen keskelle. Siksi ristin luona on yhä tänäänkin paras paikka kaikenlaisille ristinkantajille.

Kirjoittaja on rap-artisti, pastori ja teologian tohtori