Lähetystyön suunta muutoksessa

Lähetystyön nimikkotoiminnalle on tarvetta, mutta tulevaisuudessa täytyy huomioida lähetystyön muutokset.

Sanansaattajassa 13/18 dosentti Risto A. Ahonen kertoo, että lähetystyön nimikkotoiminnan juuret ovat 1950-luvun lopulla Suomen Lähetysseuran piirissä. Historiassa lähetystyöstä vastasivat yksittäiset valveutuneen kristityt ja lähetysseurat, mutta suuret kirkot pysyivät siitä syrjässä. Kun lähetystyö alettiin ymmärtää kirkon perustehtäväksi, seurakuntien osallistuminen siihen tuli polttavaksi ongelmaksi. Muodot nimikkotoiminnalle määriteltiin vuonna 1962.

– Nimikkotoiminta on ollut kirkon lähetystyön kehittämisen parhaimpia oivalluksia. Se on tarjonnut luontevan tavan vahvistaa seurakuntien ja järjestöjen yhteistyötä.

Ahonen uskoo, että nimikkotoiminnalle tulee olemaan käyttöä tulevaisuudessakin. Järjestelyissä kuitenkin täytyy ottaa huomioon lähetystyössä tapahtunut muutos.

– Kun nimikkotoiminta aikanaan luotiin, lähetystyö perustui niin sanottuun territoriaaliseen, alueelliseen ajatteluun, jossa lähetystyön suunta oli ”täältä jonnekin kauas”. Kun nyt kristittyjen ylivoimainen enemmistö asuu Afrikassa, Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa, lähetystyön sanotaan nykyisin tapahtuvan ”kaikkialta kaikkialle ja kaikkialla”, Ahonen toteaa.

Hän sanoo, että muutos merkitsee sitä, että lähetystyöntekijöiden lähettämistä kauas aina maan ääriin asti tulee vaalia, mutta samalla tulee tiedostaa, että lähetystilanteissa eletään kotipaikkakunnallakin.

– Lähetys ei ole vain ulospäin menemistä, vaan myös yhteen tulemista. Meidät on vanhan Israelin kutsumuksen tavoin kutsuttu omalla paikkakunnallamme osoittamaan, miten elävää Jumalaa ylistetään ja palvotaan.

Hän sanoo, että muutosta voi lähteä tutkimaan Apostolien tekojen 1:8 pohjalta, jossa Jeesus valtuutti jokaisen omansa ristin ja ylösnousemuksen todistajaksi.

– Siihen sisältyy kätketty siunaus, jos jokaisella uskovalla ja kirkolla on asteittain laajeneva todistusvastuu kotoa aina maan ääriin asti, Risto A. Ahonen päättää.

Lue lähetti Hanna Penttisen ajatuksia nimikkotoiminnasta Sanansaattajasta 13/18.