Uusi suhde – sama kokoonpano

Perheterapeutti Jari Kekäle sanoo, että usein pariskunnat kuvittelevat kriisin tarkoittavan eroa. Kun kaikki menee seinään, voi kuitenkin avautua mahdollisuus uuteen suhteeseen – saman ihmisen kanssa. 

Jari Kekäle katselee, kun halot hehkuvat takassa. Tulta voi tunnetusti tuijottaa tuntikausia. Samaa viipymistä tarvitaan perheterapeutin työssä.

– Joskus on pakko päästä pelaamaan jalkapalloa. Etten aina vain kökötä huoneessa, joka on täynnä tunteita, Kekäle kuvaa.

Teologian tohtoriksikin väitellyt Jari Kekäle tunnetaan lauluistaan, mutta ne eivät ole tämän haastattelun aihe. Nyt puhutaan suomalaisesta perheonnesta ja -onnettomuudesta. Sekä niistä vaikutussuhteista, jotka vallitsevat kahden ihmisen välillä – lainalaisuuksista, jotka tuottavat turvaa ja uhkaa. Ja siitä, kuinka toivottu ja haluttu jokainen ihminen on.

Mitä eroille voisi tehdä?

Kun Jari Kekäle työskenteli 1990-luvulla Suomen Evankelisluterilaisessa Opiskelija- ja Koululaislähetyksessä (Opko) opiskelijoiden parissa, hän havahtui siihen, miten helposti kristitytkin avioparit eroavat.

– Kaverini kuvasi eroaan niin, että toinen sanoi ottavansa eron ja toinen sanoi ”aha”. Minulle tuli tunne, että aika surullista. Että voisiko tälle yrittää tehdä jotakin.

Kekäle aloitti Opkossa kurssin seurusteleville ja kihlapareille.

– Yritimme laittaa ihmiset keskustelemaan toistensa kanssa ennen kuin he menevät naimisiin. Että he tietäisivät tarpeellisia asioita.

Uuden vuosituhannen alussa Kekäle opiskeli pari- ja perheterapiaa ja hakeutui lopulta Järvenpään seurakuntaan tekemään perheneuvojan sijaisuutta. Sitä työtä Kekäle on nyt hoitanut kymmenen vuotta.

Perheneuvonta on Jari Kekäleen mukaan antoisaa, koska ”ihmiset tulevat vastaanotolle puhumaan oikeista asioista eivätkä aidanseipäistä”.

– Ihmiset ovat mielenkiintoisia. Välillä se on raskasta, koska monilla on traagisia elämänkohtaloita.

Vastaanotolla käy yleensä pariskuntia, mutta yksittäisiäkin ihmisiä saapuu silloin tällöin. Suurin osa tulee puskaradion kautta, jotkut kunnan lähettämänä.

– Perustapaus on se, että ihmiset eivät oikein ole onnellisia keskenään, Kekäle toteaa.

Siunattu nollapiste

Kekäleen rautalankamallissa ihmiset voidaan jakaa hyvinvoiviin ja huonosti voiviin. Toiset ovat elämänhistoriansa vuoksi toisia paremmassa lähtökohdassa, kun he yrittävät pysyvää ihmissuhdetta. Huonommin voivilla voi olla taustalla pahoinpitelyä, laiminlyödyksi tulemista tai päihdeilmapiiriä.

– Kaikissa suhteissa tulee ongelmia, ja kaikilla ihmisillä on henkilökohtaisia ongelmia. Toisilla vain on paremmat edellytykset käsitellä niitä kuin toisilla.

Lähtökohdat määräävät, minkälaista terapiatyö on. Jos taustassa on paljon hankaluutta, nollapisteeseen on pidempi matka. Nollapisteellä Kekäle tarkoittaa sitä pistettä, ”jossa voidaan tehdä parina jonkinlaista yhteistyötä”.

– Terapeutti yrittää auttaa ihmisiä toimimaan rakentavasti, että he voisivat riitelyn sijaan tehdä ystävällistä yhteistyötä. Ihmiset itse tekevät muutoksen, jos se tapahtuu, Kekäle kuvailee.

Vastaanotolle tulevilla pareilla on monenlaisia konflikteja. Ne voivat olla aktiivista riitelyä tai sitä, että on etäännytty. Tai näiden yhdistelmää. Toinen osapuoli voi olla aggressiivinen ja toinen sisäänpäin kääntyvä. Mitä enemmän toinen tulee ulos, sitä enemmän toinen vetäytyy sisään. Sitten systeemi pyörittää itse itseään.

– Useimmiten juuri se, miten ongelmaa yritetään ratkoa, pahentaa ongelmaa. Joskus konflikti säilyy, koska tilanne ei ole vielä riittävän huono. Me ihmiset yritämme yleensä ratkaista ongelmia perinteisillä menetelmillä, jotka olemme joskus keksineet, koska ne ovat auttaneet meitä.

– Jos olen lapsena ollut pulassa ja päättänyt ratkaista asian ryhtymällä kiltiksi, se saattoi aikanaan auttaa. Mutta kun olen naimisissa ja molemmilla on työ, stressi tulee niin suureksi, että jos keinoni on olla hyvä ja onnellinen, keino alkaa rasittaa.

Ristiinvalmennusta

Kun ihmiset tulevat Kekäleen vastaanotolle, he ovat yleensä todenneet, että yhteiselosta ei tule mitään.

– Se on tavallaan hyvä tilanne. Jos suhteessa olemisen tapa on ollut epätasapainoinen, on hyvä että kyseinen tapa menee kriisiin. Silloin voi syntyä parempi suhde. Epätyydyttävän suhteessa olemisen tavan voi lopettaa eroamatta ihmisestä. Tämä vaatii kykyä työskennellä itsensä kanssa, Kekäle luonnehtii.

Hän kertoo, että usein ihmiset valmentavat ristiin toinen toisiaan, vaikka heidän pitäisi työskennellä itsensä kanssa.

– Mies kertoo naiselle, mitä tämän pitäisi tehdä toisin ja nainen miehelle. Kumpikaan ei tee itselleen mitään.

Entä sanooko Kekäle koskaan pariskunnalle, että ”teidän pitää erota”?

– Jos suhteessa on väkivaltaa tai holtitonta alkoholisimia, sanon, että toisen osapuolen pitää suojella itseään ja muuttaa pois.

Pelkääjä juoksee perässä

Jari Kekäleen näkemyksen mukaan pariskuntien osapuolien haaste on olla samaan aikaan suhteessa itseen ja toiseen.

– Yksi sudenkuoppa on se, että luovutaan itsestä olemalla toiselle rakas. Tilanne voi purkautua onnellisesti, kun rakastuminen niin sanotusti menee ohi. Tulee terveempi asetelma, jossa ihmiset ovat kumppaneita, jotka yrittävät osoittaa rakkautta myötä- ja vastamäessä.

– Vaikeus on se, että ihmiset saattavat ajatella, että yhteen liimau­tumisen purkautuminen on sama kuin rakkauden loppuminen. Saattaa alkaa pelottaa, että toinen jättää.

Pelkääjä juoksee toisen perässä ja yrittää säilyttää yhteyden. Toinen taas ei halua enää olla jatkuvasti yhteen liimaantuneena, vaan hän haluaa jotain omaakin.

– Hän lähtee alta pois ja toinen tulee perässä. Heiluri saattaa heilahtaa niin että tulee ero.

– Kultainen keskitie olisi kyetä olemaan itsestään käsin suhteessa toiseen – että voi olla läheinen toiselle, mutta voi olla erillinen myös, ja kykenee liikkumaan tällä läheisyyden ja erillisyyden akselilla.

Hyvän olon ikkuna

Kekäle esittelee käsitteen, jota hän kutsuu sietoikkunaksi.

– Kaikkien pariskuntien tulisi oppia, että yhteistyötä voi tehdä vain sietoikkunassa. Sietoikkuna kuvaa turvallisuuden kokemisen aluetta. Kun ihminen on sietoikkunan sisällä, kaikki on hyvin.

– Jokaisella ihmisellä on kaksi toimintajärjestelmää: yksi turvallisia aikoja varten ja toinen vaaraa varten. Kun ihminen kokee uhkaa, toimintajärjestelmä vaihtuu. Rakkaussuhteessa ihmiset voivat toimia toisiaan kohtaan tavalla, joka herättää kokemuksen uhasta. Silloin voidaan joutua kiihtyneeseen ylivireeseen, eli sietoikkunan yläpuolelle tai lamaantuneeseen alivireeseen eli alapuolelle. Kun uhan kokemus tulee, järjestelmän vaihto tapahtuu ihmisessä automaattisesti.

– Monet pariskunnat eivät tajua, että he tuottavat toisilleen sietoikkunasta ulos lähtemistä. He ihmettelevät, miksi tuo toinen riehuu.

– Sietoikkunan ulkopuolella aivojen etulohko, joka on järkevän toiminnan keskus, sulkeutuu. Kuten kirjassa sanotaan: ”käyttäytymisestä tulee sekavaa”.

Sietoikkuna voi olla eri ihmisillä suurempi tai pienempi. Sen kokoon vaikuttavat ravinto, uni ja fyysinen kunto. Hienosyisempiä vaikuttimia ovat elämänhistorian hankalat teemat.

– Jos sinua on kiusattu koulussa, ja kumppanisi onnistuu herättämään sellaisen tunnelman, että nyt minua aletaan kiusata, sietoikkuna on kapea.

Rauhoittuminen on a ja o

Entä miten sietoikkunan käsitettä voi hyödyntää käytännön elämässä?

– Keskeistä on, miten ihmiset pystyvät suhteessa rauhoittumaan. Kun ihmiset riitelevät, eivätkä ole rauhallisia, he puhuvat asioita, joita eivät tarkoita. Se voi tuottaa tuhoa.

Kun riita on päällä, ”pitäisi lopettaa yhteistyön yrittäminen”.

– Kannattaa rauhallisessa tilanteessa sopia, että sitten kun sietoikkunan rajat lähenevät, otetaan aikalisä. Se käytetään rauhoittumiseen. Vaikka niin, että henkilöt erkanevat ja lähtevät ulos kävelemään. Hengittäminen on perusasia rauhoittumisessa. Hengityksen tasaantumisen myötä syke rauhoittuu ja vaarajärjestelmä kytkeytyy pois päältä. Sitten päästään takaisin sietoikkunaan, jossa voidaan kommunikoida rakentavasti.

Toisin kuin ylivireestä, alivireestä saattaa olla hankala päästä takaisin turva-alueelle, koska rauhoittuminen ei auta.

– Vaikka pariterapiassa olisi sovittu, että tehdään tietyllä tavalla, lamaantunut ei tee mitä sovittiin. Se joka on ylivireessä ärsyyntyy tästä entisestään.

– Siksi on tärkeää tajuta, etteivät nämä reaktiot ole tahdonalaisia. Prässääminen pitäisi lopettaa, jos toinen jäätyy. Lamaantunutta täytyisi kuitenkin yrittää aktivoida, saada koneisto toimimaan.

– Vanhempien keskinäinen rakkaus ja ystävällisyys on lasten varsinainen turvapaikka, Jari Kekäle sanoo.

Vaikeat valinnat

Koko perheen hyvinvoinnin kannalta on tärkeä tehdä valintoja, jotka eivät kavenna sietoikkunaa.

– Kuvitellaan perhe, johon kuuluvat vanhemmat ja kolme lasta. Perhe rakentaa omakotitaloa. Elämänvalintana se on ymmärrettävä, koska perhe tarvitsee tilaa, mutta tilanne tuottaa kapenevaa sietoikkunaa, koska molemmat käyvät työssä, kun pitää maksaa taloa. Seuraa krooninen riittämättömyyden tunne, josta hyvässä hapessa olevat vanhemmat selviävät. Jos menee huonosti, talo saadaan rakennettua, mutta kukaan ei enää asu siinä. Vanhemmat vieraantuivat toisistaan, koska kaikki aika meni talon rakentamiseen ja työssä käymiseen.

Lasten varsinainen koti ei ole kuitenkaan talo vaan vanhempien parisuhde. Siksi ei ehkä kannatakaan rakentaa taloa väärään aikaan.

– Vanhempien keskinäinen rakkaus ja ystävällisyys on lasten varsinainen turvapaikka, Kekäle sanoo.

Suurin särö

Parisuhde on Kekäleen mukaan kuva kolmiyhteisestä Jumalasta.

– Kolmiyhteydessä vallitsee Jumalan persoonien välinen rakkaussuhde. Silti uskontunnustuksessa tunnustetaan jokainen persoona erikseen. Ihmisten suhteiden maailma heijastaa tätä todellisuutta, ja ihmisten suhteiden vaikeudet heijastavat syntiinlankeemusta, joka turmelee suhteita.

Jumalan rakkaudesta Kekäle ammentaa myös motivaatiota työhönsä. Hän kertoo tarinan omasta äidistään, joka oli monialainen taiteilija.

– Äitini vanhemmat sanoivat hänelle, että ”me emme olisi halunneet sinua”.

– Aikuisiällä äiti sai kuitenkin tuntea Jeesuksen sanovan hänelle: ”minä halusin sinut tänne”. Äiti oli murheellisen näköisenä bussissa, kun Vapaakirkon evankelista istui hänen viereensä ja kysyi, ”onko sinulla jokin hätänä? Tunnetko Jeesuksen?” Sen keskustelun myötä äitini elämä muuttui. Hän sai luvan olla olemassa ja hyväksytty.

– Hyödynnän äidin perintöä. Tiedän, että Jumala on halunnut myös vastaanotollani käyvät ihmiset tähän elämään, vaikka heillä olisi minkälaisia vaikeuksia, tai vaikka he olisivat tehneet mitä tahansa. He ovat toivottuja ja haluttuja, Kekäle toteaa liikuttuneena.

Hän siteeraa lauluntekijä Leonard Cohenin kuuluisaa säettä: ”kaikessa on säröjä, sieltä se valo tulee”.

– Se on läsnä työssäni. Jeesuksen ristissä on kaikista suurin särö. Jeesus ottaa ei-toivottuna olemisen päälleen. Ristissä on myös suuri valo. Mistä tahansa pimeydestä voi aueta ylösnousemuksen näköala.

Teksti julkaistu Sanansaattajassa 8/18.