Sekavaa ja selkeää – ensimmäinen kirkolliskokousviikko takana

Kirkolliskokous valitaan neljäksi vuodeksi kerrallaan. Kun nyt uusi kirkolliskokous alkoi työnsä, moni odottaa jännittyneenä arvoita siitä, mitä on edessä. Alku on aina sekava, mutta toki jo nyt asiat näyttävät hakevan uomansa.

Ensimmäinen viikko on aina hidasliikkeinen ja sekava ja niin se oli nytkin. Kokous järjestyy valitsemalla varapuheenjohtajat ja valiokunnat. Näitä ei kukaan ole valinnut etukäteen, ja siksi neljän vuoden työskentely alkaa melko verkkaisesti. Toisin kuin edellisellä kaudella nyt ei ollut suuria kysymyksiä valmisteltuina odottamassa kirkolliskokouksen kannanottoa. Suuria otsikoita olisi siksi vaikea ensimmäisestä viikosta nyhtää.

Minulta on kysytty toistuvasti, miten tämä kirkolliskokous suhtautuu samaa sukupuolta olevien vihkimyksiin, joista ei vielä varsinaisesti nyt keskusteltu. Vaikka nyt käytyjä äänestyksiä on vaikea tulkita, tilanne näyttää varsin selkeältä. Tässä kirkolliskokouksessa ei ole vaadittavaa määräenemmistöä samaa sukupuolta olevien vihkimiselle. Jotkut pastorit saattavat kokeilla rajoja ja toimittaa vihkimykset ilman säädösmuutoksia. Nyt on kuitenkin kuultu liberaalienkin piispojen varoittavan tästä. Jossakin hiippakunnassa tätä saatetaan silti kokeilla ja sen jälkeen asia olisikin juristien käsissä. Mutta avioliittokäsitystä tämä kirkolliskokous ei hyvin todennäköisesti muuta.

Ensimmäisen viikon aikana minulla oli varsin levollinen ja myös kiitollinen olo. Tämä on joukkuepeliä. Olen kiitollinen kaikille nille Raamattua arvostaville, jotka eivät jättäneet meitä pulaan vaan käyttivät seurakuntavaaleissa äänioikeuttaan. Ja jo nyt on syytä muistuttaa siitä, että seuraavat seurakuntavaalit ovat koko kirkkomme tulevaisuudelle erittäin tärkeät.