Mikä on elonmerkki?

 

Oletko ollut koskaan ensiapukurssilla? Olin mukana Lahden Lutherin kirkon suntiotiimin kanssa turvakoulutuksessa, jonka osana kävimme läpi mm. elvytysohjeita. Kurssin opettaja kertoi, että nykyään ohjataan jättämään pulssin etsiminen sikseen, ja muilla keinoin etsiä elonmerkkejä. Tulisi kuulemma mielummin tutkia hengittääkö avuntarvitsija vai ei. Syy siihen, että pulssia ei tulisi etsiä on ensinnäkin se, että sen etsintään kuluu helposti turhaa aikaa, ja sen tunteminen ranteesta on ammattilaisellekin haastavaa. Toinen syy oli se, että pulssin saattaa tuntea halutessaan vaikka tuolin jalasta tai auton konepellistä, jos tarpeeksi kovaa painaa. Kyse on siis siitä, että elonmerkkien etsijä luulee omaa pulssinsa tulevan kohteelta, vaikka syke onkin vain hänen omansa.

Elomerkkien etsintä on ihmiselle hyvin tärkeää. Eikä ainostaan elvytystilanteessa, vaan kaikkialla elämässä. Siellä missä nähdään elämälle tärkeitä asioita, sinne halutaan panostaa. Siellä missä enemmistö mieltään pulssin olevan, sinne kaikki kiitävät. Tuhannen taalan kysymys onkin, mikä on elonmerkki?

Langenneen maailman todellisuudessa elämä sen merkit mielletään monella tavalla. Joku sanoo, että menestyminen on sellainen. Toiselle se voi olla läheisten kanssa oleminen. Nuorelle teinille elämän merkit voivat näyttäytyä vaikkapa tietynlaisen musiikin tai fiiliksen kautta. Kaikki nämä ovat Jumalan lahjoja, mutta joskus niiden äärellä unohdetaan keneltä ne on saatu. Joskus on myös niin, että siellä missä on kuolemaa, luullaan olevan elämää. Tilanne on silloin sama kun elvyttäjä erehtyy tuntemaan omaa pulssiaan autettavan pulssiksi, vaikka tämä on jo kuollut. Näin käy joka kerta, kun kiinnostutaan asioista, joita Pyhä Raamattu ei näe oikeaksi. Vaikka koko maailma mainostaisi jotain seikkaa elämän ja edistyksen merkkinä, on kyse pimeydestä, jos Jeesus sen kieltää. Ja kääntäen, elämän merkit ovat siellä, missä Jumala niiden on luvannut olla, vaikka koko maailma nauraisi ja halveksisi niitä.

Jos olet ollut joskus autiomaassa, tiedät että elämää on vain siellä missä on vettä. Elämän merkit ovat siellä, missä on hiemankin kosteutta. Jeesus on elämän vesi, ja missä hiemankin tätä kosteutta on, väistyy kuolema ja pimeys. Ole siis levollisella mielellä. Vaikka ystäväsi tai työkaverisi pitäisivät hengellisiä asioita pelkkänä autiomaana, olet todellisen veden äärellä. Raamattusi ja kirkkosi ehtoollispöytä ovat lähteitä. Niiden äärellä et tunne virheellisesti pulssia, joka kertoisi vain sinusta itsestäsi, vaan tunnet elävän Jumalan antaman pulssin, joka jatkuu ikuisesti.
Pisara Jeesuksen verta riittää sovittamaan maailman synnit ja Barabbaan asema on meille kaikille jaossa.

”Jolla on Poika, sillä on elämä. Jolla ei Jumalan Poikaa ole, sillä ei ole elämää.” 1. Joh 5:12


Jaa tämä artikkeli



Lisää artikkeleita: