Jumala ravitsee koko maailman leivällä eikä ainoastaan sanalla. Näin siksi, että hän uskoa harjoittaakseen salaa tekonsa. Niin kauan kuin on leipää, hän elättää sillä ikään kuin verhon takaa, niin ettei sitä huomata, vaan luullaan leivän sinänsä elättävän. Mutta kun leipää ei ole, hän elättää leivättä, ainoastaan sanalla, samalla tavalla kuin hän muutoin elättää leivän avulla. Leipä on siis hänen apulaisensa, kuten Paavali sanoo: Me olemme Jumalan työtovereita.

Siis ulkonaisen saarnavirkamme kautta, kuin verhon takaa, hän sisäisesti antaa armonsa, jonka hän ilman meidän virkaammekin voi antaa ja antaakin. Mutta koska virka on olemassa, sitä ei saa halveksia ja niin kiusata Jumalaa. Samoin hän elättää meitä ulkonaisesti leivällä, mutta sisäisesti hän antaa siunauksen ja ravitsemisvoiman, jota leipä ei voi antaa.

Kaiken kaikkiaan: Jos leipää on käsillä, älkäämme silti jättäkö siksensä luottamusta. Jos leipää ei ole, älkäämme silti vaipuko epätoivoon. Käyttäkäämme sitä silloin kun sitä on, mutta sitä vailla ollessamme tyytykäämme olemaan ilman, varmoina siitä, että kummassakin tapauksessa elämme ja saamme elatuksemme Jumalan sanan kautta, oli leipää tai ei. Tällaisella uskolla voitetaan vatsan ja toimeentulon murheet.