On kuin Herra sanoisi: Miksi ihminen niin paljon etsii iloa ja pakenee ristiä? Otaksukaamme, että koko maailma olisi hänen, mutta minusta riippumatta, minua vastaan ja ilman minua. Mitä hän voittaisi kaikesta tästä, kun hän samalla syöksyy iankaikkiseen kadotukseen? Miksi hän niin innokkaasti etsii muutamaa nautinnon pisaraa, kun koko maailman aarteineen täytyy koitua hänen iankaikkiseksi kadotuksekseen? Tämä tavoiteltu nautinto on lyhyt, jopa vähäpätöinen, sillä se on huonointa maailman hyvyydessä.

Samoin ristikin on lyhyt. Nyt toiset rientävät lyhyen ilon kautta iankaikkiseen vaivaan, mutta toiset löytävät lyhyen ja vähäisen ristin kautta iankaikkisen rauhan. Mutta kuka ajattelee tämän elämän korskeuden ja ilon lyhyyttä, sen kehnoutta ja kavaluutta sekä kuoleman ja kadotuksen ääretöntä iankaikkisuutta ja varmuutta! Ja päinvastoin: Kuka uskova ihminen osaa täydellisesti arvioida ristin lyhyyttä, vähäisyyttä ja keveyttä sekä elämän, ilon ja autuuden iankaikkisuutta, äärettömyyttä ja turvallisuutta! Voi sinä turmeltunut ihmisluonto, kuinka mahtava oletkaan, kun pystyt pyhissäkin pimittämään nämä asiat!