Erinomaista luettavaa sinulle tai lahjaksi ystävällesi!
» Sanansaattaja
» nuorille Nuotta
» lapsille Vinkki
Evankeliumiyhdistyksen tunnuslauseena on: ”Tervetuloa kotiin”. Valtakunnallisen Evankeliumijuhlan tunnuksena Lohtajalla 28.-30.6.2013 puolestaan ovat sanat: ”Jeesukselta suojan saa”. Moni kokee kodin turvapaikaksi. Siellä on kaikki tuttua. Siellä saa olla oma itsensä. Kodin suojaan saa vetäytyä silloin, kun ei jaksa olla tekemisissä muiden kanssa.
Jeesukselta suojan saa -juhlatunnus sopii erinomaisella tavalla kuvaamaan niin Lohtajan seudun evankelisten hengellistä vaellusta kuin suhdetta kaikkia paikkakuntalaisia koskettavaan merielementtiin.
Tällä hetkellä pyörii monenlaista ihimisen pienesä mielesä. Oon nimittäin miettiny uuen kojin hankkimista. Kaikenlaista siinä joutuu asian tiimoilta pohtihin. Mitä vaatimuksia sitä kojille oikiastaan asettaakaan? Minkälasia koteja mulla on ollu aikasemmin ja on nyt? No, monta hyvää kotia on ollu. Lapsuuen koti on ollu Lohtajalla. Nykyään on koti Turusa.
Kirkko ei ole muuttanut kantojaan avioliitosta tai lähetystyöstä, korostaa piispa Seppo Häkkinen.
Jeesuksen esittämät kaksi kertomusta avasivat kuulijoille näkymän Jumalan etsivään rakkauteen. Laumastaan eksynyt lammas ja naiselta kadonnut hopearaha kuvasivat ihmistä, joka ei enää elänyt Jumalan yhteydessä. Kadoksiin joutunut ei enää saanut osakseen turvallista huolenpitoa tai ei saanut täyttää arvokasta tehtävää, jonka omistaja oli sille tarkoittanut.
Hengellisten järjestöjen ja myös kirkon virallisten lähetysjärjestöjen kesäjuhlakausi alkaa olla parhaimmillaan. Vapaa järjestöllinen toiminta, onpa se luonteeltaan valtiovaltaan tai kirkkoon vetoavaa, on aina perustunut myös vallan kritiikkiin ja vaihtoehtoisten toimintatapojen, jopa toisenlaisten tavoitteiden esittelyyn.
Huomaan olevani sittenkin kesäihminen. Ainakin omaa elämääni ovat sävyttäneet työssäni viime vuosina monet leirit. Siten kesä saakin elämässäni suuren painoarvon.
Tätä kirjoittaessani valmistelut tyttäremme häihin ovat aivan loppusuoralla. Kutsut lähetettiin ajoissa ja suurin osa kutsutuista on ilmoittanut pääsevänsä hääjuhlaan. Joku ilmoitti olevansa estynyt työkiireiden vuoksi, yhdessä perheessä tulon esti juuri käsillä oleva perheen ensimmäisen vauvan laskettu aika.
Koulut ovat päättyneet. Ylioppilaat ja ammatillista oppilaitoksista valmistuneet saivat ansaitsemaansa huomiota juhlien keskipisteenä. Vuosien uurastus on takana, mutta samalla edessäpäin. Olisi tärkeää, että mahdollisimman moni saisi kokemusta työelämästä jo nuorena. Se voisi auttaa sen suunnittelussa, millaiseen työhön kannattaisi tulevaisuudessa tähdätä.
Pälkäneen vanhan kirkon kohtalo on ollut jo yli puolitoista vuosisataa huomion kohteena. Nykyisin sen tulevaisuudesta kantaa huolta ennen muuta satajäseninen yhdistys, jonka tavoitteena on sakastin ja asehuoneen kattamisen jälkeen läpinäkyvä kate kirkon pääsalin ylle.
Tapaninpäivänä 2012 teimme jotain sellaista, jota pienten lasten kanssa ei yleensä tehdä. Pakkasimme perheemme ja läksimme Intiaan. Matkan päätarkoituksena oli osallistua intialaisen ystävämme häihin Vijayawadan "pikkukaupungissa” Andhra Pradeshissa eteläisessä osassa maata.
Evankeliumikatkelmassa on vakavia ja myös iloisia asioita. Olemme oppimassa katoamattomia aarteita, ennen kaikkea Jumalan pelastustyötä Kristuksessa. Jumala pelastaa – sen kertoo meille myös tämän päivän saarnatekstissä oleva nimi Lasarus.
Kesäkuun alussa suuntaa taas melkoinen joukko nuoria rippikouluihin, osa leirille, osa päivärippikouluun. Kastekouluksi tarkoitettua rippikoulua on syystä pidetty kirkkomme jalokivenä. Tosiasiallisesti sille ei ole kilpailijoita, ellemme itse niitä sille luo. Miksi loisimme? Innostus rippikouluun on tähän saakka ollut suurta.
Hämmennys on vallannut mieleni monta kertaa kirkolliskokouksessa. Joskus tuntuu, että olemme kirkkona ajautumassa kuin ajopuu virran mukana. Joskus taas vakuutun siitä, että uskomme niin kuin ”myös isämme uskoivat ennen”.
Nikodemos oli monessa mielessä ”viiden tähden fariseus”, joka osasi Vanhan testamentin mennen tullen. Israelin opettajana hän huolehti pyhien kirjoitusten oikeasta tulkinnasta. Fariseuksena hän oli 70-jäsenisessä neuvostossa lyömätön, sillä pikkutarkalle lain noudattajalle orastavakin tulkinnallinen suurpiirteisyys aiheutti välittömästi ihottumaa – ei käsiin, vaan sisäisesti.