Tässä käy seuraavasti. Jumala on antanut maailmalle kahdenlaisen saarnan: lain, joka vihastuu ja tappaa, ja evankeliumin, jolla hän lohduttaa ja tekee eläväksi. Saatuasi sen sanan, joka lupaa sinulle armon, älä koskaan poikkea siitä, kääntäköön laki sen miksi hyvänsä. Jos pelkkä armottomuus, helvetti ja synti sitten karkaavatkin päällesi, älä anna ryöstää itseltäsi armon sanaa, vaan sano: Evankeliumin mukaan ei ole mitään vihaa. Tietäessäsi tämän olet oppinut oikein tuntemaan Jumalan, sillä luonnostaan hän on pelkkä hyvyys.

Mutta jos tulee jokin sana, joka on sitä vastaan, se on joko väärä, tai Jumala tahtoo koetella sinua. Tahtoessaan vahvistaa lapsiaan uskossa hän menettelee niin, että asettuu lohduttavaa sanaa vastaan nähdäkseen, kuinka kiinteästi he siinä riippuvat ja näyttäytyäkseen sellaiseksi, joka muka ei koskaan enää tee heille mitään hyvää. Jumalan voittaminen ei siis merkitse hänen voittamistaan hänen majesteettisuudessaan, vaan siinä, mitä hän puhuu omassatunnossamme. Voittaessani hänet näin omassatunnossani olen taistellut Jumalan kanssa ja voittanut hänet omistamalla sanan hänen hyvyydestään, pysymällä siinä ja poistamalla luotani kaiken sen, mikä pyrkii esittämään hänet vihaiseksi. Tämä on kirjoitettu opetukseksemme, että meistäkin tulisi tosi Israel (eli Jaakob).