Japaniin lähtiessämme emme arvanneet, että yhdeksi osaksi tehtäviämme tulisi pyhäkoulutyö. Mutta Herramme tietää mihin johdattaa. Raamatun opettaminen lapsille on ilman muuta tärkeää, mutta erityisesti kahdessa tilanteessa se valkeni minulle hyvin selkeästi.

Olimme tutustumassa Musashinon kirkon erääseen naistenpiiriin. Siinä osallistujien keski-ikä lähenee kahdeksaakymmentä ja iäkkäin osallistuja on 93-vuotias. Pastori piti siellä luomiskertomuksesta sinänsä mielenkiintoista ja hyvin valmisteltua esitystä. Puheen pituudesta johtuen tunnelma alkoi kuitenkin olla suorastaan unelias. Monen osallistujan silmät olivat enemmän kiinni kuin auki ja saattoipa jostain puolelta pöytää kuulua jo aavistuksenomaista tuhinaa.

Pastori oli jakanut kaikille puheensa pääkohdat paperilla. Hän oli kirjoittanut siihen yhden säkeistön aiheeseen sopivasta hengellisestä lastenlaulusta. Kun pastori pääsi siihen kohtaan, eräs rouvista valpastui. Hän kysäisi: - "Anteeksi, mutta menikös tuo kohta laulusta juuri noin? Vai eikös tämä rivi mennytkin hiukan toisin?" Joku toinen muisteli samaa. - "Pyhäkoulussa laulettiin muistaakseni näin..." Yhtäkkiä uneliaisuus oli tipotiessään ja keskustelu lainehti vilkkaana. Joka puolella otettiin kantaa miten sanat silloin joskus menivätkään. Joku ehdotti: - "Hei, lauletaan tämä yhdessä, niin se muistuu mieleen!" Laulu kaikui voimakkaana ja selkeänä. Sanat korjattiin paperiin. Aivan ilmeisesti kyse oli heille rakkaasta pyhäkoululaulusta. Ja niin minulle valkeni, että nämä rouvathan ovat aikoinaan käyneet pyhäkoulussa. Ja varjeltuneet uskossa korkeaan ikään saakka.

Toinen minua puhutellut tapaus sattui ystävämme äidin syntymäpäivillä. Veimme hänelle lahjaksi pakkauksen kristillisiä taidekortteja. Niissä oli japanilaisen taiteilijan maalauksia kaikkein tunnetuimmista Raamatun tilanteista - Edenin puutarha, Nooan arkki, Mooses johtamassa kansaa Punaisen meren yli, jouluyö, Jeesus saarnaamassa vuorella, laupias samarialainen, Jeesus kutsumassa Sakkeusta alas puusta, ottamassa vastaan lapsia, pesemässä opetuslasten jalkoja jne. Päivänsankarin 88-vuotias äiti otti kortit käsiinsä ja kävi jokaisen kortin läpi tarkastellen kuvaa huolellisesti. Lopputulos oli aina sama: "Kaunis kuva..." Sitten päänpudistus: "...mutta en tiedä mitä siinä tapahtuu". Hän on jo hyvin muistihäiriöinen, mutta nyt ei ollut kyse siitä. Hän ei yksinkertaisesti koskaan ole kuullut mitä Raamatussa on. Mutta hänen tyttärensä ja lapsenlapsensa ovat kääntyneet kristityiksi ja voivat kertoa hänelle.

Mieleeni nousi Roomalaiskirjeen kolmannesta luvusta: "Onhan kirjoitettu: "Jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu." Mutta kuinka he voivat huutaa avukseen sitä, johon eivät usko? Kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Kuinka he voivat kuulla, ellei kukaan julista?" Moni suomalainen oppii Raamatun kertomukset Jumalan suurista teoista jo pyhäkoulussa tai päiväkerhossa. Meille on annettu paljon kun olemme saaneet kuulla ne! Viedään, rakkaat ystävät, Hyvää Sanomaa Vapahtajasta eteenpäin! Hän osoittaa siihen meille kullekin sopivan tavan, paikan ja keinot. Jeesus sanoi: "Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille!"

Kiitos:
- pyhäkoulussa käyvistä lapsista ja nuorista
- seurakuntalaisista, jotka tekevät lapsi- ja nuorisotyötä
- syksyllä Japaniin tulevista uusista lähetystyön tekijöistä

Pyyntö:
- Siunausta ja varjelusta Japanin lapsille ja nuorille ja heidän kanssaan työtä tekeville ja syksyllä tuleville uusille lähetystyöntekijöille