Kirkosta eroaminen räjähti viime vuoden lopulla niin sanotun homokeskustelun myötä. Vuodesta 1986 alkaen Suomen evankelisluterilaisesta kirkosta on eronnut reilusti yli 600.000 lunastettua jäsentä. He ovat jossakin. Eivät he ole maailmasta pois lähteneet. Monet etsivät nyt raitista opetusta. 

Suomen luterilaisen evankeliumiyhdistyksen työntekijät ovat kohdanneet enenevässä määrin ihmisiä, jotka eivät Jumalan sanan tähden katso voivansa enää kuulua Suomen kirkkoon.  Työntekijöiltä on kysytty, voivatko he olla Sleyn jumalanpalvelusyhteisössä.

Sanansaattaja kysyi asiaa Evankeliumiyhdistyksen johtoryhmän teologeilta, toiminnanjohtaja Lasse Nikkarikoskelta (kuvassa vas.), kotimaantyönjohtaja Heikki Haatajalta (kesk.) ja lähetysjohtaja Pekka Huhtiselta (oik.).

Lasse Nikkarikosken mukaan kyselijöitä on kymmeniä, vielä ei ole kysymys sadoista ihmisistä. Mutta tulevaisuudesta ei tiedä.

- Työntekijämme ovat tästä huolta kantaneet, Lasse Nikkarikoski kertoo.

- Kysely ei näytä vähenevän, vaan lisääntyvät, Lasse Nikkarikoski ja Heikki Haataja punnitsevat.

- On herännyt kysymyksiä, miten hoidamme ne ihmiset, jotka ovat mukana meidän toiminnassamme. Seuratilanteet ovat aikalailla helppoja tilanteita, mutta kun tulee kyse ehtoollisyhteydestä ja siihen liittyvästä kastetun opetusvelvollisuudesta ja muista kysymyksistä, niin niihin odotetaan vastauksia, toiminnanjohtaja Nikkarikoski kertoo.

- Ihmiset eivät näitä asioita ole tulleet kyselemään uhmakkaasti, ”rinta rottingilla”, vaan hyvin pieneltä paikalta, aralla sydämellä, että saanko minä olla täällä. He ovat kodittomia, ja olemme halunneet tarjota heille kodin, jossa voi uskoa hoitaa, ja kodin, jossa usko voisi toivon mukaan kasvaa.

- Evankelisuuden vahvuus on, että tässä liikkeessä on aina myös opetettu. Haluamme jatkuvasti opettaa, esimerkiksi mitä ehtoollinen on. Siitä haluamme edelleen pitää kiinni.

Väki on
lisääntymään päin

Messut tavoittavat hyvin monenlaista väkeä. Sleyn messuyhteisöissä on saatu iloita suuresta nuorten ja nuorten perheiden määrästä.

- Olen pitänyt tärkeänä sitä, että näissä yhteyksissä kirkosta eroamisen syynä ei ole se, että henkilö olisi luopunut kristillisestä uskosta ja menettänyt tästä syystä halunsa kuulua kirkkoon. Kyse on nimenomaan siitä, että henkilöt kokevat, että Suomen evankelisluterilainen kirkko on luopunut Jumalan sanasta, kotimaan työstä vastaava Heikki Haataja sanoo.

- Monet eronneista ovat eronneet kirkosta siksi, että he haluavat pitäytyä Jumalan sanaan ja luterilaiseen tunnustukseen.

- Ei voi olla mitään syytä, etteikö tällainen luterilainen uskova voisi olla jumalanpalvelusyhteisöissämme ja elää siinä todeksi seurakuntayhteyttä.

- Kysymyksenä on ollut, voiko kirkosta eronneen kutsua näissä messuyhteisöissämme ehtoollispöytään.

Ei testata
ovella

Pekka Huhtinen linjaa, että Sleyn messuyhteisöissä ei aleta kirkon kynnyksellä tutkimaan sitä, että onko viime aikoina tullut erottua kirkosta tai liityttyä siihen.

- Tietääkseni missään kansankirkon seurakunnissakaan ei sillä tavalla toimita, että tällaista asiaa kyseltäisiin. Ei ainakaan ennen niin ole tehty ja tuskin nytkään tehdään.

- Se mitä me viestinä kirkkokansalle haluamme välittää on, että Jumalan sanaa on tarjolla ja Jumalan sanan mukaisesti myös sakramenttien viettämisen mahdollisuus. Emme missään tapauksessa kehota ketään jättäytymään pois Jumalan sanan ja sakramentin yhteydestä. Ne ovat uskon hoitamisen kannalta keskeisen tärkeitä.

- Ennen kyseltiin, onko oikein erota kirkosta. Nyt kysytään, onko oikein pysyä kirkossa, olla sen jäsen. Tämän taustalla ovat juuri nämä linjaukset, joista virkakysymys oli ensimmäinen aalto, mutta nyt näyttää, että paljon suurempi aalto liittyy tähän samaa sukupuolta olevien parien problematiikkaan. Ohjaammeko pastoraalisesti ihmisiä Jumalan sanan mukaan vai ohjaammeko tilastojen ja yhteiskunnan painostuksen mukaisesti, Huhtinen painottaa.

- Olemme kaikki pappisvalaan sitoutuneita, Huhtinen sanoo toisia johtoryhmän jäseniä katsellen ja jatkaa:

- Emme voi mitään, että joudumme toimimaan Raamatun sanan mukaan.

Lähes käsittelemätön
asia kirkossa

Aikanaan kirkosta eroamisen syy piti merkitä kirkonkirjoihin. Papille annettiin harkintavalta, suostuuko tämä toimittamaan kirkosta eronneelle ruumiinsiunauksen kirkollisesti. Pekka Huhtinen kertoo, että eräs pappi oli yhdessä kirkosta eronneen vainajan omaisten kanssa lukenut kirkosta eroamisen syyn kirkonkirjoista: ”En tarvitse Jumalaa enkä kirkkoa.”

Kun tämä oli luettu, todettiin yhdessä omaisten kanssa, että kirkollinen ruumiinsiunaus olisi ollut vainajan vakaumuksen vastaista.

- Nyt on tilanne toisin päin. Monet ihmiset kokevat, että he samaistuvat näihin kirkolliskokouksen tai piispainkokouksen tekemiin vääriin päätöksiin. Eräskin jumalanpalvelusvieras oli sanonut tukevansa hyvin huomattavalla verosummalla kirkkoa ja kyseli, että tukeeko hän silloin tahtomattaan myös näitä virheellisiä päätöksiä. Se oli hänelle aivan todellinen omantunnon kysymys.

- Tämä asia on varmaan jäänyt kirkossa laajemmin käsittelemättä, Huhtinen uskoo.

On olemassa myös suuri joukko kirkon jäseniä, jotka ovat säilyttäneet muodollisen jäsenyytensä, mutta ovat sydämeltään täynnä sitä, että Raamatun ja tunnustuksen vastaisuus on lisääntynyt kirkossa.

- He etsivät entistä useammin vaihtoehtoa, lähetysjohtaja kertoo.

Sleyn johtoryhmä uskoo, että jos nämä ihmiset, jotka ovat omantuntonsa syistä eronneet kirkosta, saavat hengellistä hoitoa ja opetusta, he myös liittyvät takaisin kirkkoon sinä päivänä, kun kirkko palaa Jumalan sanaan. He odottavat paimenilta, kaitsijoilta ja piispoilta hyviä ääniä, selkeitä Hyvän Paimenen ääniä.

- Hyvän paimenen ääntä ne seuraavat. Lyömällä niitä ei saa pysymään kirkossa. Mutta sinä päivänä, kun he kuulevat kirkosta raikkaita ääniä, he iloitsevat ja virvoittuvat siitä. Sitä päivää me odotamme.

- Me ihmiset tarvitsemme sanaa synnistä ja armosta, Nikkarikoski sanoo.

Sleyn johtoryhmä halusi korostaa, että haastattelun kannanotot ovat pastoraalisia, ei kehotusta eroamaan kirkosta.

- Tämä ei missään tapauksessa nouse siitä, että ketään kehotetaan eroamaan, vaan tykömme tulee niitä, jotka ovat jo eronneet. Toivon mukaan kirkon päättävillä tahoilla ymmärretään ja nähdään, mitä siunauksia on siinä, että kirkossa on tilaa elää isien ja äitien uskon mukaisesti. Haluamme omalta osaltamme tarjota näille kyselijöille luvan saada olla kodissa, Lasse Nikkarikoski sanoo painokkaasti.