Lahden Lutherin kirkko on tosiaan Lahden vanhin kirkkorakennus. Vanhojen eurooppalasten kaupunkien tyyliin kohta 75 vuotta täyttävä evankelisen liikkeen tyyssija Lahdessa maastoutuu huomaamattomasti usean kerroksen näköiseksi vanhaksi kivitaloksi kaupungin keskustassa. 

Kirkko on todella keskellä kylää kuten monet katoliset ja muutkin kirkkorakennukset vanhoissa kaupungeissa – jos kohta niitä leimaavat usein myös mitä perinteisimmät kirkot.

Kun kadulta noustaan muutama jyrkähkö porrasaselma, edessä aukeaa varsin varsin sykähdyttävä, hyvin perinteinen kirkkosali seurakuntatiloineen ja kellarin kerhotiloinen. Kannattaa tulla tutustumaan ainakin ensi sunnuntaina!

* * *

Evankelisen liikkeen ulkopuolelta sen sisäpiireihin tulleena ei voi olla hämmästelemättä sitä äkillistä ilmastonmuutosta, joka Suomessa on kohdannut evankelista ja muita perinteisiä uskonkappaleita ja kristikunnan yhteistä ymmärrystä arvostavia herätysliikkeitä.

Eivätkä kylmät tuulet puhaltaisi niin tuimasti kuin nyt, jos medialla ei olisi omat liittolaisensa itse evankelisluterilaisen kirkon sisällä.

Kirkon opin lähtökohta on Raamattu. Nyt ollaan sitten tilanteessa, että sitä ei pitäisi yleisessä katsannossa käyttää kuin lähinnä historiallisena lähtökohta käsiteltäessä uskonnollisuutta ilmiönä. Kirkossammekin on oppineita, joiden mukaan Raamattua tulisi lukea mieluummin vähemmän kuin enemmän, ellei tarjolla ole uusia tulkintamalleja Pyhään kirjaan.

Evankelinen liike haluaa tarjota muutaman muun organisoituneen hengellisen herätyksen tapaan tässäkin ajassa ennen muuta ikiaikaista käsitystä uskosta ja autuuden kysymyksistä, jotka tuntuvat jäävän kokonaisuudessa yhä vähemmälle yhteiskunnallisten painotusten kasvaessa.

* * *

Lahti on siitä erikoinen iso ja eteläinen kaupunki, että herätysliikkeet ovat eläneet täällä sovussa paikallisten seurakuntien kanssa näihin päiviin – olipa kyse estadiolaisliikkeen eri haaroista, tai evankelisesta liikkeestä, viidesläisyydestä tai herännäisyydestä.

Kirkon toiminnoissa hyvinkin nurjamielisesti herätysliikkeisiin suhtautuvan olisi vaikea osoittaa lahtelaisissa kristityissä fobioita tai änkyrämäisyyttä – edes niistä kirkkopolitiikan vaikuttajista, joita Lahden herätysliikkeistä on kosolti noussut.

Vain vielä 50-60 -luvuilla oli selvää, että piispa tuli vihkimään evankelisen liikkeen rukoushuoneen kirkoksi, vaikka kirkkojen ovet olivat periaatteessa auki herätysliikkeille milloin vain tilaisuuksien järjestämiseen.

Rauhantila vaikuttaa varsin vahvalta, vaikka vain 80 kilometriä etelään pääkaupunkiseudun kehysunnissa riehuu voimia, jotka haluaisivat puhdistaa kirkkoa isolla luudalla. Tavoitteellinen ihannetila ei ole vielä selvinnyt, mutta kaipa se on tehdä kirkosta kameleonttimainen poliittinen puolue muiden joukossa.

Silloin on syytä varautua myös 20-25 prosentin jäsenmäärään, siihenhän isojen puolueidenkin kannatus on yleensä jämähtänyt.

* * *

Kaiken keskelle ihmetyttää ihan kummasti se, miksi meillä ei järjestetä kirkon elämää sillä tavoin seurakuntien omia luottamuselimiä kunnioittaen, että ne saisivat kutsua näkemysten kirjosta sellaiset papit kuin haluavat, ja piispat vihkisivät opinnot suorittaneet seurakunnan papeiksi tai lehtoreiksi. Ja pulinat pois.

Ja jos tämä ei toimi, niin sitten voisi perustaa henkilöseurakunnan, johon piispat myös vihkisivät vaadittavan ammattipätevyyden hankkineen paimenen. Niin, keneltä tämä Tanskan, Norjan ja Viron tapainen tie asialliseen rauhantilaan kirkossa olisikaan pois?