Lue saarnan raamatunteksti: Joh. 6: 16–21

Vuosia sitten olin Inkerinmaalla Kelton pappisseminaarissa vakinaisen luennoitsijan sijaisena. Jännitin alkuaikoina aika lailla luennoille menemistä. Asuin seminaarin vierasmajan toisessa kerroksessa. Sieltä alas johtivat kierteiset portaat. Portaiden mutkassa oli seinällä taulu, jonka näkemistä ei voinut välttää. Se kuvasi Jeesusta opetuslasten seurassa myrskyävällä merellä. Kuvan näkeminen toi paineisiini melkoista huojennusta. Se viestitti yksinkertaisesti sitä, että Jeesus auttaa ja että hänellä on voimaa se tehdä.

Eikö se kuva, jonka evankelista Johannes asettaa eteemme, viestitä samaa asiaa. Jeesus auttaa ja hänellä on voimaa tehdä se.

Johanneksen taulussa on pelokkaita opetuslapsia. He olivat peloissaan luonnonvoimien myllerryksessä. Oli pimeä. Tuuli puhalsi ankarasti. Järvellä kävivät vaahtopäiset aallot. Rantaan oli epätoivoisen pitkä matka, viitisen kilometriä. Lisäksi tuli yliluonnollisen pelko, järvellä kävelevän olennon pelko. Toiset evankelistat tarkentavat asiaa kertomalla, että he luulivat näkevänsä aaveen. Ehkä Johannes on kuvannut tämän todella mahdottoman tilanteen avuksi meille. Kun vertaamme tähän tilanteeseen käsillä olevaa omaa vaikeaa tai epätoivoista tilannettamme, niin se ehkä ikään kuin pienenee. Jos Herramme tuolla voi auttaa, niin kyllä tässäkin. Jos Herramme noin suuria ihmeitä pystyy tekemään, niin kuinka sitten ei pienempiä.

Suomenkielisestä tekstistä ei välittömästi avaudu Jeesuksen voiman ja kaikkivallan salaisuus. Se on kätketty Jeesuksen sanaan: ”Minä tässä olen.” Sanaa ”tässä” ei kreikankielisessä tekstissä ole. Kun opetuslapset kyselevät, kuka tuo on, Jeesus ilmoittaa nimensä. Se nimi on ”Minä olen”. Mutta sehän on Jumalan nimi. Kun Jumala ilmestyi Moosekselle palavassa pensaassa, Mooses kysyi hänen nimeänsä. Jumala vastasi: ”Minä olen” eli hepreaksi ”Jahve”. (2. Moos. 3: 14) Siihen perustuu Jeesuksen voima ja kaikkivalta, että hän on Jahve, Jumala. Selkeästi tämä tulee ilmi evankelista Matteuksen vastaavassa kertomuksessa. Siinä opetuslapset lopuksi palvoen polvistuvat Jeesuksen eteen ja sanovat: ”Sinä olet todella Jumalan Poika.” (14: 32)

Kun olemme omassa vaikeassa tilanteessamme emmekä näe ulospääsyä, me saamme pyytää Jeesukselta neuvoa. Ehkä saammekin neuvon. Mutta me saamme pyytää enemmän, koska Jeesus on Jumala. Me saamme pyytää, että hän jollakin ihmeellisellä tavalla itse ottaisi asiat haltuunsa ja laukaisisi tilanteen. Sen hän saattaa tehdäkin. Meidän osaksemme jää hämmästely, kuinka tässä nyt näin kävi. Saamme palvoen polvistua hänen eteensä ja nöyrästi kiittää häntä.

Olavi Rimpiläinen
Kuva: Hannu Häkämies