Tapaninpäivän myrskyn aiheuttamien vahinkojen korjaaminen alkaa olla pitkällä. Sähkö kulkee taas joka torppaan ja myrskyn repimät peltikatot on uusittu tai ruuvattu entistä tiukemmin ruoteisiin. Metsissä sen sijaan kiire jatkuu vielä pitkään. Kaatuneet puut työllistävät niin metsäkoneurakoitsijoita kuin oto-metsureitakin koko talven ja kevään. Metsäyhtiöt ovat toimineet markkinatalouden ehdoilla. Tarjonnan nopea lisääntyminen on pudottanut tukin ja kuitupuun hintaa nopeasti. Vastaavasti metsäyhtiöiden osakkeet ovat olleet voimakkaassa nousussa. Toisen hätä on tunnetusti toisen hyöty.

Mikä sitten on oikea hätä? Myrsky opetti, miten kriisiherkkä on kaupungistunut ja sähköistynyt yhteiskunta. Ensimmäisen sähköttömän päivän jälkeen sadattuhannet hätääntyneet kansalaiset soittivat linjayhtiöön ja kun ymmärrettävistä syistä eivät heti saaneet ketään luurin päähän, seuraava puhelu otettiinkin hätänumeroon. Linjat tukkeutuivat ja todellisen avun tarpeessa olevien yhteyden saaminen hankaloitui. Jo ennen myrskyn taukoamista alkoi syyllisten metsästäminen. Uutisten kommentteja kuunnellessa tuntui siltä, että kaikki myrskytuhot olivat Fortumin asiakaspalvelun syytä. 

Syyllistämisen kulttuuri on levinnyt Suomeen sekä idästä että lännestä. Neuvostojärjestelmässä onnettomuuden jälkeinen toinen toimenpide oli puolueen aluesihteerin vaihtaminen. Ensimmäinen toimenpide oli tietysti onnettomuuden peitteleminen ja siitä tiedottaminen viikon päästä tapahtuneen jälkeen. Yhdysvalloissa presidentti istutetaan nopeasti helikopteriin ja kiidätetään onnettomuuspaikalle kättelemään palomiehiä, ettei vahingossakaan päästä syyttämään valkoista taloa. On sitten kysymys pyörremyrskystä tai helleaallosta.

Raamatun kertomuksista muistamme erityisesti Israelin kansan erämaavaelluksen. Sielläkin haettiin syyllisiä. Mitä kaikkea napinaa Mooses saikaan kuulla kansan suusta? Se, että autiomaassa ei ollut tarpeeksi vettä, oli kansan mielestä Mooseksen syy. Opetuslapset olivat puolestaan vihaisia Jeesukselle, kun tämä vain nukkui myrskyssä.

Erilaiset luonnononnettomuudet ovat mahdollisuuksia. Syyllistämisen sijaan ihminen sekä joutuu että saa todeta oman pienuutensa ja Jumalan suuruuden. Kaikki ihmisen rakennelmat ovat heiveröisiä ja epätäydellisiä. Näitä epätäydellisiä rakennelmia opitaan parantamaan. Sähkökaapeleiden maakaapelointi vauhdittuu, sähkölämmityksen varassa oleviin rakennuksiin muurataan kiireellä piippu ja tulisija, rakennuksia lähellä sijaitsevat vanhat pihapuut kaadetaan ja sähköyhtiöiden asiakaspalveluihin palkataan lisää väkeä.

Myrsky voi aiheuttaa myös huolen sielusta. Elämä voi katketa silmänräpäyksessä sähkölinjan tavoin. Huudammeko silloin opetuslasten lailla: ”Herra, pelasta meidät!”?

Tuomas Lankinen
Kirjoittaja on Loimaan evankelisen 
kansanopiston rehtori ja maanviljelijä